Pimeää on kuin
mörön perseessä. Voisiko joulukuu olla enää yhtään pimeämpi? Tuskin.
Kaipaan aivan suunnattomasti lunta, mutta minkäs teet. Siltikään tämä
synkkyys ei itseäni kummemmin masenna, nautin vain siitä kun saan polttaa
kynttilöitä aamusta iltaan.
Tämän postauksen aiheeksi valitsin erilaiset vuodenaikaan soveltuvat valonlähteet, joita myös jouluvaloiksikin kutsutaan. Mukaan on eksynyt muutama eläväkin tuli tunnelmaa tuomaan. Osa valoista löytyy meiltä kotoa ja osa lapsuudenkodistani.
 |
| Terassin seinään tehty pieni ikkuna. |
Luultavasti innostukseni valolla sisustamiseen on lähtenyt jo kotoa, sillä meillä on aina ollut paljon jouluvaloja. Valot ovat aina olleet tarkkaan suunniteltuja eikä niitä ole heitetty lähimpään pusikkoon kuin vanhaa pusakkaa. Valokuvat eivät tee täyttä oikeutta sille, miltä valot näyttävät luonnossa, mutta on tämä tyhjääkin parempi.
 |
| Heinäseipäistä tehty puukatos ja sinne johtava valokaari. |
 |
| Valotorni eteisen nurkassa, alustana Mäkisen Kuvastin Oy:n ruskeareunainen peili 60-luvulta. |
 |
| Karhu - keittiötölkki jouluvalojen kotina. |
Itse asustan tällä hetkellä kerrostalossa, joten omaa pihaa mihin jouluvaloja laittaa ei vielä ole. Siitä syystä olenkin panostanut sisällä olevaan valonmäärään mahdollisimman paljon (sähkölaskua odotellessa...). Tämä joulu on ensimmäinen, jonka vietän tässä kyseisessä asunnossa jota myös kodiksi kutsun, joten jokainen valo ja kynttilä vielä vähän etsii paikkaansa. Siitä syystä jokaista lamppua ja purkkia ja kynttilää on ainakin kerran siirretty paikasta A paikkaan B, ja sitten vielä takaisin sinne paikkaan A. Ehkä ne viimeistään juhannukseen mennessä ovat paikkansa löytäneet.
 |
| Portaikon sinertävät valot, näistä en ole vielä täysin vakuuttunut. |
 |
| Punainen joulutähti keittiön ikkunassa. |
 |
| Tuikut Marokosta tuodun lautasen päällä. Suosin tuikkuja muovisissa suojuksissa, sillä ne päästävät valoa läpi toisin kuin alumiiniset serkkunsa. |
Tein tänään testinä (ensimmäistä kertaa ikinä) marinoituja valkosipulinkynsiä. En ole ollenkaan perso makealle ja voisin vaivatta elää loppuikäni ilman suklaata, mutta suolaisista ja etikkaisista herkuista en tingi. Ne vastaa meikäläiselle samaa kuin suklaa sydänsuruiselle naikkoselle. Ohje oli todella yksinkertainen ja nopea, mitä nyt valkosipulien kuorimiseen meni ikä ja terveys.
~500 g kuorittuja valkosipunkynsiä
1½ dl vettä
1½ dl etikkaa
1 rkl suolaa
1 dl hunajaa
1 dl oliiviöljyä
½ sitruunan mehu
3 tl rosepippuria
(rosmariinia)
Mitataan vesi, etikka ja suola kattilaan. Keitetään kuorittuja valkosipulinkynsiä liemessä viisi minuuttia. Nostetaan kattila pois liedeltä ja lisätään joukkoon hunaja, oliiviöljy, sitruunan mehu sekä mausteet. Kaadetaan purkkiin, suljetaan tiiviisti ja annetaan maustua pari päivää.
 |
| Ilves tölkki päässyt hoitamaan sille tarkoitettua tehtävää. |
