Jouluvaloa kansalle joka pimeydessä vaeltaa

Pimeää on kuin mörön perseessä. Voisiko joulukuu olla enää yhtään pimeämpi? Tuskin. Kaipaan aivan suunnattomasti lunta, mutta minkäs teet. Siltikään tämä synkkyys ei itseäni kummemmin masenna, nautin vain siitä kun saan polttaa kynttilöitä aamusta iltaan. 

Tämän postauksen aiheeksi valitsin erilaiset vuodenaikaan soveltuvat valonlähteet, joita myös jouluvaloiksikin kutsutaan. Mukaan on eksynyt muutama eläväkin tuli tunnelmaa tuomaan. Osa valoista löytyy meiltä kotoa ja osa lapsuudenkodistani.   

 

Terassin seinään tehty pieni ikkuna.

Luultavasti innostukseni valolla sisustamiseen on lähtenyt jo kotoa, sillä meillä on aina ollut paljon jouluvaloja. Valot ovat aina olleet tarkkaan suunniteltuja eikä niitä ole heitetty lähimpään pusikkoon kuin vanhaa pusakkaa. Valokuvat eivät tee täyttä oikeutta sille, miltä valot näyttävät luonnossa, mutta on tämä tyhjääkin parempi.

Heinäseipäistä tehty puukatos ja sinne johtava valokaari.

Valotorni eteisen nurkassa, alustana Mäkisen Kuvastin Oy:n ruskeareunainen peili 60-luvulta.

Karhu - keittiötölkki jouluvalojen kotina.

Itse asustan tällä hetkellä kerrostalossa, joten omaa pihaa mihin jouluvaloja laittaa ei vielä ole. Siitä syystä olenkin panostanut sisällä olevaan valonmäärään mahdollisimman paljon (sähkölaskua odotellessa...). Tämä joulu on ensimmäinen, jonka vietän tässä kyseisessä asunnossa jota myös kodiksi kutsun, joten jokainen valo ja kynttilä vielä vähän etsii paikkaansa. Siitä syystä jokaista lamppua ja purkkia ja kynttilää on ainakin kerran siirretty paikasta A paikkaan B, ja sitten vielä takaisin sinne paikkaan A. Ehkä ne viimeistään juhannukseen mennessä ovat paikkansa löytäneet.

Portaikon sinertävät valot, näistä en ole vielä täysin vakuuttunut.

Punainen joulutähti keittiön ikkunassa.

Tuikut Marokosta tuodun lautasen päällä. Suosin tuikkuja muovisissa suojuksissa, sillä ne päästävät valoa läpi toisin kuin alumiiniset serkkunsa.

Tein tänään testinä (ensimmäistä kertaa ikinä) marinoituja valkosipulinkynsiä. En ole ollenkaan perso makealle ja voisin vaivatta elää loppuikäni ilman suklaata, mutta suolaisista ja etikkaisista herkuista en tingi. Ne vastaa meikäläiselle samaa kuin suklaa sydänsuruiselle naikkoselle. Ohje oli todella yksinkertainen ja nopea, mitä nyt valkosipulien kuorimiseen meni ikä ja terveys. 

~500 g kuorittuja valkosipunkynsiä

 1½ dl vettä

1½ dl etikkaa

1 rkl suolaa

1 dl hunajaa

1 dl oliiviöljyä

½ sitruunan mehu

3 tl rosepippuria

(rosmariinia)

Mitataan vesi, etikka ja suola kattilaan. Keitetään kuorittuja valkosipulinkynsiä liemessä viisi minuuttia. Nostetaan kattila pois liedeltä ja lisätään joukkoon hunaja, oliiviöljy, sitruunan mehu sekä mausteet. Kaadetaan purkkiin, suljetaan tiiviisti ja annetaan maustua pari päivää. 

Ilves tölkki päässyt hoitamaan sille tarkoitettua tehtävää.

Läpi repaleisen lokakuun...

Hiljaisuus päättyy än yy tee NYT! 

Lokakuu meni täysin ohi meikäläisen ohjelmistosta, sillä olin täysin fokusoitunut viimeiseen työharjoitteluun sekä opinnäytetyön tekemiseen. Nyt voi jo huokaista helpotuksesta, sillä tuo kaikki on jo historiaa. Ammattikorkeakoulu on käytännössä katsoen räpiköity läpi. Tai kuten kurkkusalaatit huutaa: "OHI ON!" Nyt voi taas keskittyä kaikkeen epäolennaisuuksiin, kuten tähän blogiin.  

Minul on pieni heikko kohta kaikkea antiikkista kohtaa, joten ei ihmekään että tämä Alexanderwerkin ikivanha vaaka pisti silmään. Vaaka on löytö isäni romukokoelmista, joten sen alkuperästä en osaa sanoa yhtään mitään. Pienen kunnostuksen jälkeen vanha vaaka sai täysin uuden elämän meidän keittiöstä. Näppärä isukki rakensi vanhasta saunakauhasta uuden kupin vaa'an päälle. Olisi hauska tietää kuinka vanha vaaka tosissaan on. Niin tai näin, minua miellyttävä esine.

Alexanderwerk vaaka pienen ehostuksen jälkeen.

Alexanderwerk vaaka ennen

Kirpparilöydökset ovat tällä kertaa Järvenpäästä sekä Kouvolasta haalittuja. Vähän olin laiska näiden kuvaamisen kanssa, mutta sou vat. Kotiin on tullut löydettyä jos jonkinmoista mukavaa, mutta ihan kaikesta en jaksanut kuvaa ottaa. Ehkä sitten ensi kerralla tai noup. 

Mustavalkoinen koirataulu 3,5€

Olen superkoira(ihminen), joten kaikenmoiset haukkuvat karvapallerot saavat sydämeni läpättämään. Tämän taulun äkkäsin Järvenpään keskustasssa olevalta ViaDia-kirpparilta. En ole montaakaan kertaa kyseisestä liikkeestä mitään löytänyt, mutta tämä oli otettava matkaan. Haaveilen edelleen omasta koirasta, mutta koska sellaista ei vielä ole, nämä karvaturrit toivottavat kotona tervetulleeksi heti eteisessä. 

Virkattu torkkupeitto 7€

Se on niin värikäs!

Virkattu ja värikäs torkkupeitto on ollut haaveenani jo hetken aikaa. Olen itse jo aloittanut virkkaamaan jotain torkkupeiton kaltaista, mutta tätä tahtia jos käsityötäni jatkan, on peitto valmis aikaisintaan kesällä 2025. Olinkin varsin ilahtunut, kun kätösiini osui tämä riemunkirjava käsityöntaideteos ja vain vaivaisella 7€:lla! 

Marilyn naulakko 5€

Jostain kumman syystä olen hyvin tykästynyt kaikenmoiseen sisustushärpäkkeisiin, jotka liittyvät henkilöihin: Marilyn Monroe, Elvis Presley, James Dean sekä Audrey Hepburn. Ei ole ollut mitenkään tietoinen päätös hankkia sisustustavaraa heidän naamoillaan koristettuna, mutta näin on vain päässyt käymään. Tämä Marilyn naulakko oli onnekas löytö, sillä kotoa löytyy jo vastaavanlainen naulakko Audrey Hepburnin kasvoilla koristettuna. Tälle vaim pitäisi vielä keksiä jokin mielenkiintoinen paikka..

Tapio Wirkkalan suunnittelet Paadar snapsilasit

En kovinkaan montaa kertaa ole tehnyt kirppareilta mitään sen sorttisia aarrelöytöjä, joita voisi kiikuttaa alan asiantuntijoille arvioitavaksi. Sen verran kuitenkin nyt on ollut tuuria matkassa, että lyhyen ajan sisään olen tehnyt kaksi mielestäni melko hyvääkin löytöä. Ensimmäisenä on Tapio Wirkkalan suunnittelemat, Iittalan Paadar snapsilasit. Lasit ovat käsittääkseni 70-luvulla valmistettuja ja ovat samaa sarjaa Wirkkalan suunnitteleman Finlandia vodka -pullon kanssa. Laseja oli yhteensä 9kpl ja maksoin niistä huimat 1,5€. 

Toinen varsin messevä löytö oli tämä Lillemor Mannerheim-Klingsporin Arabialle suunnittelema hylje. Tuskin olisin muutoin tätä esinettä ostanut, ellei hintalapussa olisi ollu 2€. Ajattelin vain että onpas hupaisan näköinen otus. Ostaessani hyljettä, ei minulla ollut mitään ajatustakaan esineen oikeasta hinnasta. Pienen googlailun jälkeen valkeni, että tätä samaista hyljettä myydään tällä hetkellä 60-90€ hintahaarukalla. "Ei huono" sano kissa kun takapuoltaan nuoli. 

Lillemorin hylje

Pohjassa olevat leimat

Pimeys saapuu jo niin laittoman aikaisin päivällä, että olen surutta heittänyt kaamosvalot pitkin ja poikin asuntoa. En ole ikinä pitänyt sinisestä väristä kovinkaan intohimoisesti, mutta syystä tai toisesta pidän kuitenkin sinisistä kaamosvaloista (huom. tässä vaiheessa vuotta ne ovat vielä kaamosvaloja, EI jouluvaloja). Alakerrassa meillä on todella pieni ikkuna, joten sinne erityisesti valoa kaivataan. Sängynpäätyyn oli hyvä viritellä valot, jotka minulla on ollut jo ainakin 10 vuotta. Sininen valo näyttää pimeässä kivalta hohtaessaan valkoista seinää vasten.

Tähtivalot sängynpäädyssä

Muumimukimania ja kolikon rumempi kääntöpuoli

Kuten moni varmasti tietää, muumimukit on nykyisin melkoisen suuressa huudossa. Keräilijöitä on tuhansia ja pelkästään feispuukin Muumimuki-keräilijät yhteisössä on 10 509 jäsentä. Itsekin kuulun tähän tuhatpäiseen keräilijöiden joukkoon, mutta viime aikoina itsellä on tuntunut menevän maku koko hommaan muutamastakin syystä:

1. ARABIAN RAHASTUS.  Arabian keksittyä kuinka suosittuja muumimukit ovat, yhtiön rahanhimolle ei näytä tulevan loppua. Markkinoille syynätään hullua tahtia uusia mukeja, joita keräilijät tietenkin ostavat, koska on "pakko". 

Joka helkkarin vuosi tulee talvimuki ja kesämuki, jotka ovat myynnissä vain sen rajoitetun ajan. Sitten on keksitty julkaista näitä erikoismukeja, joita on myynnissä vain tietty kappale määrä. Mukeissa olevat hahmot on rajattu Tove Janssonin kirjoissa esiintyviin hahmoihin, joten kun yhden kerran on jo hahmo mukissa käytetty, lopetetaan sen tuotanto ja heti perään julkaistaan samaisesta hahmosta TAAS uusi muki. Hyvänä esimerkkinä on ensi vuonna tuleva Pikku Myy, joka on kyseisestä hahmosta jo kolmas muki. Pelkästään vuonna 2015 on tiedossa viisi (5!!) uutta mukia markkinoille. 

Mielestäni Arabia kusee koko ajan omiin muroihinsa tällä toiminnallaan. Toivon mukaan koko keräilyinto ihmisten parissa lässähtää ja mukien tuotanto hiipuu harvemmaksi. 

2. THAIMAA. Muumimukien tuotantoa (kuten myös muutakin "kotimaista" Arabiaa) on siirretty Thaimaahan. Tämä näkyy mukavina "Made in Thailand" - tarroina mukien kyljissä. Niin ja tietenkin siinä samalla mukien hinnat ovat nousseet. Tässä mielestäni kustaan kuluttajia silmään, kun suomalaisena pidettyä Arabiaa tuotetaan Thaimaassa ja myydään se sitten mukakotimaisena tuotteena.

3. RILLIMUKI. Tämän mukin tietävät kaikki mukeja keräilevät. Tänä vuonna ilmestyi Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi (taas) uusi muki, mutta jippohan oli siinä, että joka kuudennessa mukissa on sisäpinnalla silmälasit painettuna. Tästähän keräilijät riemastuivat. Tietenkin se rillimuki on arvokkaampi, sillä eihän sitä nyt joka keräilijällä tule olemaan! Juhlamukia saa edelleen kaupoista, mutta silti rilliversioita kaupitellaan netissä lähemmä 100€ hintaan. Ja ihmiset tietenkin ostavat, koska on pakko, Itse en rillimukia omista, eikä edes haittaa. Jos se joskus eksyy käsiini edulliseen hintaan voin sen hankkia, muutoin kiitos mutta ei kiitos.

4. TROKARIT. Tarvitseeko tätä edes selitellä? Trokarilta ostava keräilijä ei mielestäni edes ole keräilijä, ainoastaan ahnas sika. 

Stockmann 125v - juhlamuki, tästä mukista pidän kovasti.

5. FANAATTISET KERÄILIJÄT. Tai ehkä sanoisin enemmänkin ahneet. Tätä ilmiötä sain todistaa alkuvuodesta, kun surullisen kuuluisa rillimuki tuli markkinoille. Kouvolan Prismassa kirjaimellisesti tapeltiin muumimuki hyllyn edustalla, kun ihmiset raivoisasti etsivät itselleen rillimukia. 

Samaan kategoriaan menevät mielestäni keräilijät, jotka vaalivat mukeissa olevia viivakooditarroja kuin pyhää henkeä. Jos mukissa ei ole tarraa, se on lähestulkoon arvoton. Monissa myynti-ilmoituksissa ensimmäinen kysymys onkin "Onko tarraa?" Tarrat ovat mielestäni rumia ja ne kuluvat käytössä muutenkin.

6. RIKKINÄISTEN MUKIEN ARVO. Itseäni ihmetyttää suuresti se, kuinka suuria summia ihmiset ovat valmiita maksamaan vaikka muumimuki olisi rikkinäinen. Tämä koskee erityisesti vanhoja 90-luvulla tuotettuja muumimukeja. Kyseisten mukien hinnat huitelevat pilvissä vaikka olisivat ehjiäkin, mutta jopa rikkinäisistä ihmiset ovat valmiita maksamaan kymppejä. Jos mukista puuttuu korva, se minulle rahallisesti täysin arvoton vaikka olisi kuinka harvinainen ja vanha muki tahansa.  

7. UUDEMPIEN MUKIEN KUVITUS. Uusimmissa muumimukeissa on mielestäni todella rumaa ja kankeaa kuvitusta. Kuvat ovat muuttuneet lapsellisemmiksi vuosi vuodelta. Vanhempien mukien kuvituksessa on enemmän Tove Janssonin henkeä, kuin näissä uudemmissa. 

Vasemmalla vanhempaa tuotantoa olevat muumimamma ja muumipappa, oikealla uudemmat (ja rumemmat).

Itse koen olevani keräilijänä todella maltillinen tapaus. Sain ensimmäisen mukini 90-luvun alussa, jonka jälkeen äitini on ostellut minulle muumimukeja lahjaksi aina silloin tällöin. Keräilijäksi päädyin vahingossa, kun huomasin että mukeja alkoikin kertyä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Nyt mukeja on 52kpl.

Kokoelmani kokonaisuudessaan. Vain yksi muki puuttuu kuvasta.

En ole missään vaiheessa ollut systemaattinen keräilijä, sillä mielestäni keräilyn nimensä mukaisesti tulee olla keräilyä. Hankkii jos kohdalle sattuu ja silmää miellyttää. En ole missään vaiheessa tähdännyt täydelliseen kokoelmaan, sillä sehän tarkoittaisi keräilyn loppumista kun ei ole enää mitään keräiltävää.

Useimmat mukini olen saanut lahjaksi milloin keneltäkin. Yhdestäkään mukista en ole maksanut kalliimpaa hintaa, kuin mitä kaupassa ne maksavat. En näe mitään järkeä maksaa kahvikupista 100€. Itsellä kokoelma on kuitenkin käyttötavaraa, vaikka ne vitriinissä asustavatkin. Joskus kahvi maistuu hieman paremmalta, kun sen juo juuri siitä omasta lempparikupista.

Ja hei ihan oikeesti, ne on vaan kahvikuppeja. Älkää ottako tätä niin vakavasti.

Omia lemppareitani.

"Yksi kahvipannu sinne tai tänne - ei kai se suuria merkitse kun ollaan etsimässä pyrstötähtiä."

-Nuuskamuikkunen

Sushi time!

Sushi on ehdottomasti yksi meikäläisen lempparisapuskoista. Kouvola sattuu kuitenkin valitettavasti olemaan sen verran käpykylä, ettei täällä ole mitään kunnon sushiraflaa. Siitä syystä tehdäänkin aina rahatilanteen salliessa itse omat sushimme. Onhan siinä oma näpertämisensä, mutta on kyllä sen arvoistakin. Lidlissä on ollut nyt hetken aikaa myynnissä Aasia-aiheisia tuotteita ja sieltä hamstrattiin sushiriisiä, riisiviinietikkaa, norimattoja ja wasabia. Kaikkia muita tuotteita voin kehua paitsi wasabia, jolla vois heittää ves'lintuu. Ei ollut yhtään hyvää. Muutoin tuotteissa ei ollut moittimista, rahaakin säästi huimasti verrattuna siihen, että ostaisi tarvikkeet isommasta ruokakaupasta. 

Jaappanialaistyyliset astiat sain pari vuotta sitten joululahjaksi.

Tämä herkku voittaa makeat herkut mennen tullen! 

Aina jos satun olemaan kotikonnuilla ja mieli tekee lähteä sushia syömään suuntaan Järvenpäähän Kin Sushi nimiseen paikkaan. Lounasaikaan paikka on usein aika täynnä, mutta sekaan vaan! 9,5€ hintaan saap syödä erilaisia susheja niin paljon kuin napa ruskaa. Hintaan sisältyy vielä salaattipöytä, kiinalaista pöperöä sekä kahvit. Viikonloppuisin buffetin hinta on 13,30€. Paikassa on aivan täydellinen hinta-laatu-suhde joten suosittelen kyllä lämpimästi jos paikkaa sattuu kohdalle. Kin Sushi löytyy nykyisin myös Helsingistä Lönnrotinkadulta, mutta siellä taitaa olla hieman eri hinnat lounaalle vaikka samasta ravintolasta on kyse. 

Kirpparilöydöt Haminasta: peltipurkki 1,5€ ja itsetehty James Dean helminauha 1€

Loppuun vielä kuva kaverini aivan ylisuloisesta australianpaimenkoirapennusta, joka käy meillä kyläilemässä aina silloin tällöin. Kaveri on sulattanut meikäläisen sydämen aivan totaalisesti ja herättänyt aika vakavan koirakuumeen. Oon ollut kohta 2 vuotta ilman omaa hauvaa ja pikkuhiljaa tuntuu siltä, että voisin olla valmis ottamaan uuden koiran. We'll see..

Moi oon söpö!

Kippoo, kuppii ja purnukkaa, eli taas hieman kirpparilöytöjä

Kulunut kuukausi on mennyt supernopeasti. Oon edelleenkin aivan haltioissani tästä asunnosta ja sen sisustamisesta hiljalleen. Tuparitkin tuli jo pidettyä. Saatiin tosi kiva lahjakori kavereilta, jossa oli ties mimmoista elintarviketta ja käyttötavaraa kotia. Samoin tuli saatua 50€ lahjakortti Levykauppa Äxään, nyt pitäisi vaan keksiä mitäs jännittävää sieltä tilaisi. Pidän kyllä edelleen aitoja levyjä todella suuressa arvossa, joten ihan varmasti tulee tuollekin lahjukselle käyttöä. 

Lahjakori puolillaan, osan lahjuksista kerkesin jo kipata kaapppin

Kirppareita en ole kerennyt kauheasti kierrellä Kouvolan alueella, mutta Järvenpäässä ja Mäntsälässä kylläkin. Järvenpäässä on muutama ihan hyvä kirppari, mutta sielläkin hinnat on suht korkeita. Se että kirjoittaa hintalappuun "retro" tai "antiikkia", ei tee siitä kulahtaneesta ja rikkinäisestä tavarasta yhtään sen arvokkaampaan. Valitettavasti monet ihmiset on tainneet unohtaa tämän pikkuseikan, kun kattelee mimmoista kuraa yritetään myydä sillä verukkeella, että "tää on hei oikeesti VANHA ja ARABIAA".

Aikalailla meikäläisen käpäliin on nyt tarttunut purnukoita ja rasioita. Fazerin kukkopurkkia pidän kyllä ihan hyvänä löytönä, vaikka se hieman elämää nähnyt onkin. Järkytyin kun huomasin, että tuollaisesta (tosin priimakuntoisesta)  purnukasta pyydetään 70-80€ ! Huhhuijjaa.  

Waechtersbachin polka dots kannu ja astia olivat myös mieluisia löytöjä, vaikka niissä ei ollutkaan vanhoja tuttuja sydänkuvioita kuin aiemmissa ostamissani astioissa. Näemmä näitä tulee aina osteltua, jos vaan sopuisaan hintaan sattuu kohdalle. 

Kirja 1€

Waechtersbach kannu 2€ ja astia 1€

Fazerin kukkopurkki 4€, sydänpeltirasia 2€

Puinen rasia 2€, itämäinen rasia 1€

Orimattilan Piparuuti kirpparilta löytyi vielä jotain täysin turhaa, mutta samalla harvinaisen hauskaa kotiinviemistä. Kyseessä on jääkaappimagneetit, joista voi muodostaa runoja. Ostin ison pussin, jossa on valehtelematta ainakin 300 sanaa. Hintaa tälle huville tuli 4€.

<3

Tein itte ja säästin! Vinyylien uusiokäyttöä parhaimmillaan.

Tykkään väsäillä juttuja. Tuo "juttuja" sisältää melkoisen monta asiaa, kuten kutomista, maalaamista, askartelua, ruuanlaittoa, vaatteiden tuunausta yms. Nyt oon innostunut myös huonekalujen entisöinnistä kun viimeinkin on tilaa minne niitä huonekaluja laittaa. 

Viimeisin piperrykseni koostuu puisista pinottavista penkeistä. En muista mistä idean aikoinaan nappasin, mutta tykästyin näihin heti. Missään en näitä ole nähnyt myytävän, joten "tein ite ja säästin"-emäntä kävi toimeen. 

Penkit sain opiskelukaverilta vaihdokkina suklaalevyyn. Kalustemaali K-raudasta (n.18e), vinyylit kirpparilta 0,30€/kpl ja liima löytyi omasta varastosta. Hitusen hioin penkkejä jotta vanha lakka muuttuisi rosoisemmaksi. Sitten vaan pari kerrosta maalia pintaan, vinyylit liimalla penkkiin ja valmista tuli! Ihan kivat tuli vaikka itte sanonkii. Ei tartte vieraiden istua lattialla. 

Ennen

Jälkeen

Toinen kyhäelmäni, joka ei kylläkään liity mitenkään kalusteiden tuunaukseen vaan vinyyleihin, löytyy meidän portaikosta. Uudessa kämpässä on tosiaan kaksi kerrosta ja portaiden korkea seinä näytti meikäläisen silmään todella tyhjältä. Mikäpä siihen paremmin kävisi kuin Elvari ja vinyylit. Usutin poikaystävän keikkumaan tikkailla ja naulailemaan tavarat sinne minne pyysin ja vihdoin sai meidänkin tyhjä seinä hieman uutta ilmettä. 

Tuo Elvari juliste mulla on ollut jostain 13-vuotiaasta lähtien. Vinyylit on tulleet lahjoituksina sieltä ja täältä.

Läheltä

Kaukaa

Loppuun vielä pieni yksityiskohta meidän keittiöstä sekä parit kirpparilöydöt. Keittiöstä löytyy saareke, jonka keskellä on tolppa. Jotain hassunhauskaa piti meikäläisen siihenkin keksiä, joten läiskin yhdestä kirjasesta leikkaamiani postikorttikopioita koko tolpan täyteen. En jaksanut ottaa joka suunnasta kuvaa, mutta yhteensä nuita kortteja taitaa olla melkein 50. Itseäni nuo tekstit ainakin huvittavat. 

Ran into my ex.. Put it in reverse & hit him again.

Nämä löydöt tuli tehtyä Mäntsälän Aurinkoinen sekä Aarreaitta kirppareilta. Pöytälamppuja oli kaksi ja hintaa 3€/kpl. Korutelineen nappasin pöydästä, johon oli läiskäisty -50% lappu. Tutkailen yleensä puolenhinnan pöydät normaaliakin tarkemmin. Useimmiten -50% hinnoista laitetaan siinä vaiheessa kun pöytävuokra on loppumaisillaan ja ihan tosissaan halutaan vain kaikesta eroon. Silloin pöydästä saattaa löytää jotain arvokkaampaa aivan pilkkahintaan. 

Varjostin on todellisuudessa tummanpunainen, kuva hieman vääristää. 

Koruteline 1,5€

Täytyy vielä lopuksi todeta, että on kyllä todella hidasta palvelua Hobby Hallilla. Pari viikkoa sitten saapui vitriini, jossa oli viallinen osa. Soitin heti asiakaspalveluun ja kerroin tilanteen. Sieltä luvattiin uusi osa piakkoin. Eipä ole vielä näkynyt vaikka peräänkin jo soittelin. Ärsyttävää kun ison vitriinin osat ovat levällään pitkin keittiötä. Jos ei ensi viikkoon mennessä ala kuulua niin niin.. Alennuksia odotellessa!

Facebookin kirppisryhmät from Hell

Seurailen melko aktiivisesti monia Facebookin kirppariryhmiä eri alueilta. Jokaisessa on vähän eri agenda. On eri ryhmät lahjoittamiselle, huonekaluille, rokkivaatteille yms. Itsekin olen näistä ryhmistä tavaraa löytänyt ja melkoisen edullisestikin. Kauppa käy ja porukka hymyilee. 

Yksi asia vaan tuntuu yhdistävän näitä jokaista ryhmää; aivan sekopäiset ylläpitäjät, jotka pääsevät natseilemaan mitä typerimmillä sääntömuutoksilla tämän tästä. Alkuun asia ärsytti itseänikin, mutta nykyisin se vaan naurattaa. Parasta hupia on seurata kilometrin pituista väittelyä uudesta sääntömuutoksesta, jossa ei oikeasti ole mitään järkeä. Onko sillä oikeasti mitään merkitystä onko vaihdossa annettavan kahvipaketin hinta 4e vai 5e? Tämäkin väittely löytyy eräältä nimeltämainitsemattomasta kirppisryhmästä. 

Lähes jokaisesta kirppariryhmästä löytyy ensimmäisenä nälkävuoden mittainen sääntölista, joka on maustettu ISOILLA KIRJAIMILLA JA HUUTOMERKEILLÄ!!!!!! Niin että hauskoja vaihtokauppoja vaan teillekin. Sitten jos joku kehtaakaan kyseenalaistaa jotain sääntöä, vastaus on yleensä tätä luokkaa: "ME OLLAAN YP, ME PÄÄTETÄÄN!!!!"

Voi jumankauta ei helvetti.

En väitä, että kaikki säännöt olisivat aivan tuulesta temmattuja, mutta rajansa kaikella. 

Yksi typerimmistä säännöistä, joihin kyseisissä ryhmissä oon törmännyt oli se, kun kiellettiin kommentoimasta tuotteiden hintaa. Jos joku myy paskaa kamalaan ylihintaan, niin miksei sitä saisi kommentoida? Voihan kyseessä olla väärinkäsityskin josta myyjä on täysin tietämätön. 

Oon pistänyt myös merkille, että samat tyypit ylläpitävät montaa samankaltaista kirppisryhmää. Ehkä toisilla on vaan vähemmän sisältöä elämässään kuin toisilla? Oli miten oli, varsin surkuhupaisaa ääksöniä nämä ryhmät näyttävät olevan pullollaan. 

Lopuksi vielä esittelen parhaimman löytöni kyseisistä Facebook-ryhmistä. Parisängyn bongasin kolmisen vuotta sitten. Hintaa oli huimat 0€. Vanhaan kämppään tämä ei mahtunut, joten kuluneiden vuosien aikana tämä peti majaili anoppilan autotallissa. Nyt kun sen viimeinkin sai kasattua, niin sehän oli hienompi kuin mitä muistinkaan!

Ei piä ottaa elämää niin vakavasti, ei edes siellä kirppisryhmissä! Peace and lööv ihmiset.