Muumimukimania ja kolikon rumempi kääntöpuoli

Kuten moni varmasti tietää, muumimukit on nykyisin melkoisen suuressa huudossa. Keräilijöitä on tuhansia ja pelkästään feispuukin Muumimuki-keräilijät yhteisössä on 10 509 jäsentä. Itsekin kuulun tähän tuhatpäiseen keräilijöiden joukkoon, mutta viime aikoina itsellä on tuntunut menevän maku koko hommaan muutamastakin syystä:

1. ARABIAN RAHASTUS.  Arabian keksittyä kuinka suosittuja muumimukit ovat, yhtiön rahanhimolle ei näytä tulevan loppua. Markkinoille syynätään hullua tahtia uusia mukeja, joita keräilijät tietenkin ostavat, koska on "pakko". 

Joka helkkarin vuosi tulee talvimuki ja kesämuki, jotka ovat myynnissä vain sen rajoitetun ajan. Sitten on keksitty julkaista näitä erikoismukeja, joita on myynnissä vain tietty kappale määrä. Mukeissa olevat hahmot on rajattu Tove Janssonin kirjoissa esiintyviin hahmoihin, joten kun yhden kerran on jo hahmo mukissa käytetty, lopetetaan sen tuotanto ja heti perään julkaistaan samaisesta hahmosta TAAS uusi muki. Hyvänä esimerkkinä on ensi vuonna tuleva Pikku Myy, joka on kyseisestä hahmosta jo kolmas muki. Pelkästään vuonna 2015 on tiedossa viisi (5!!) uutta mukia markkinoille. 

Mielestäni Arabia kusee koko ajan omiin muroihinsa tällä toiminnallaan. Toivon mukaan koko keräilyinto ihmisten parissa lässähtää ja mukien tuotanto hiipuu harvemmaksi. 

2. THAIMAA. Muumimukien tuotantoa (kuten myös muutakin "kotimaista" Arabiaa) on siirretty Thaimaahan. Tämä näkyy mukavina "Made in Thailand" - tarroina mukien kyljissä. Niin ja tietenkin siinä samalla mukien hinnat ovat nousseet. Tässä mielestäni kustaan kuluttajia silmään, kun suomalaisena pidettyä Arabiaa tuotetaan Thaimaassa ja myydään se sitten mukakotimaisena tuotteena.

3. RILLIMUKI. Tämän mukin tietävät kaikki mukeja keräilevät. Tänä vuonna ilmestyi Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi (taas) uusi muki, mutta jippohan oli siinä, että joka kuudennessa mukissa on sisäpinnalla silmälasit painettuna. Tästähän keräilijät riemastuivat. Tietenkin se rillimuki on arvokkaampi, sillä eihän sitä nyt joka keräilijällä tule olemaan! Juhlamukia saa edelleen kaupoista, mutta silti rilliversioita kaupitellaan netissä lähemmä 100€ hintaan. Ja ihmiset tietenkin ostavat, koska on pakko, Itse en rillimukia omista, eikä edes haittaa. Jos se joskus eksyy käsiini edulliseen hintaan voin sen hankkia, muutoin kiitos mutta ei kiitos.

4. TROKARIT. Tarvitseeko tätä edes selitellä? Trokarilta ostava keräilijä ei mielestäni edes ole keräilijä, ainoastaan ahnas sika. 

Stockmann 125v - juhlamuki, tästä mukista pidän kovasti.

5. FANAATTISET KERÄILIJÄT. Tai ehkä sanoisin enemmänkin ahneet. Tätä ilmiötä sain todistaa alkuvuodesta, kun surullisen kuuluisa rillimuki tuli markkinoille. Kouvolan Prismassa kirjaimellisesti tapeltiin muumimuki hyllyn edustalla, kun ihmiset raivoisasti etsivät itselleen rillimukia. 

Samaan kategoriaan menevät mielestäni keräilijät, jotka vaalivat mukeissa olevia viivakooditarroja kuin pyhää henkeä. Jos mukissa ei ole tarraa, se on lähestulkoon arvoton. Monissa myynti-ilmoituksissa ensimmäinen kysymys onkin "Onko tarraa?" Tarrat ovat mielestäni rumia ja ne kuluvat käytössä muutenkin.

6. RIKKINÄISTEN MUKIEN ARVO. Itseäni ihmetyttää suuresti se, kuinka suuria summia ihmiset ovat valmiita maksamaan vaikka muumimuki olisi rikkinäinen. Tämä koskee erityisesti vanhoja 90-luvulla tuotettuja muumimukeja. Kyseisten mukien hinnat huitelevat pilvissä vaikka olisivat ehjiäkin, mutta jopa rikkinäisistä ihmiset ovat valmiita maksamaan kymppejä. Jos mukista puuttuu korva, se minulle rahallisesti täysin arvoton vaikka olisi kuinka harvinainen ja vanha muki tahansa.  

7. UUDEMPIEN MUKIEN KUVITUS. Uusimmissa muumimukeissa on mielestäni todella rumaa ja kankeaa kuvitusta. Kuvat ovat muuttuneet lapsellisemmiksi vuosi vuodelta. Vanhempien mukien kuvituksessa on enemmän Tove Janssonin henkeä, kuin näissä uudemmissa. 

Vasemmalla vanhempaa tuotantoa olevat muumimamma ja muumipappa, oikealla uudemmat (ja rumemmat).

Itse koen olevani keräilijänä todella maltillinen tapaus. Sain ensimmäisen mukini 90-luvun alussa, jonka jälkeen äitini on ostellut minulle muumimukeja lahjaksi aina silloin tällöin. Keräilijäksi päädyin vahingossa, kun huomasin että mukeja alkoikin kertyä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Nyt mukeja on 52kpl.

Kokoelmani kokonaisuudessaan. Vain yksi muki puuttuu kuvasta.

En ole missään vaiheessa ollut systemaattinen keräilijä, sillä mielestäni keräilyn nimensä mukaisesti tulee olla keräilyä. Hankkii jos kohdalle sattuu ja silmää miellyttää. En ole missään vaiheessa tähdännyt täydelliseen kokoelmaan, sillä sehän tarkoittaisi keräilyn loppumista kun ei ole enää mitään keräiltävää.

Useimmat mukini olen saanut lahjaksi milloin keneltäkin. Yhdestäkään mukista en ole maksanut kalliimpaa hintaa, kuin mitä kaupassa ne maksavat. En näe mitään järkeä maksaa kahvikupista 100€. Itsellä kokoelma on kuitenkin käyttötavaraa, vaikka ne vitriinissä asustavatkin. Joskus kahvi maistuu hieman paremmalta, kun sen juo juuri siitä omasta lempparikupista.

Ja hei ihan oikeesti, ne on vaan kahvikuppeja. Älkää ottako tätä niin vakavasti.

Omia lemppareitani.

"Yksi kahvipannu sinne tai tänne - ei kai se suuria merkitse kun ollaan etsimässä pyrstötähtiä."

-Nuuskamuikkunen